Seuraava päivä valkeni varsin aikaisin. Eilisen koettelemukset olivat saaneet meidät aikaisin nukkumaan ja tänään meillä olisi edessä matka myrskyn silmään. Niin ainakin kuvittelimme, kun olimme päättäneet lähteä lännemmäksi kohti Cleggania, josta lautta veisi meidät Inishbofinin saarelle. Ulkona tihutti hieman, joten ei muuta kun satulaan ja menoksi. Mitä sitä täällä tuhlaamaan aikaa. Paikasta ei saanut edes aamupalaa ja paree ottaa etäisyyttä vielä kun sade oli inhimillistä.
Huono itsesuojeluvaisto ja liika aika sai meidät valitsemaan kiertotien Clegganiin. Suora reitti olisi jatkanut pitkin N59 "moottoritietä" Letterfrackiin ja sieltä Clegganiin. Lähdimme kumminkin vuonon mukaisesti kiertämään Tully Crossin kautta samaiseen Letterfrackin kylään. Vaihtoehto oli ehdottoman onnistunut, sillä sää lähinnä vain parantui ja maisemat olivat mielettömät. Kuljimme hiljaista puolitoistakaistaista tietä muutaman metrin päässä pienistä järvistä ja korkeista vuonoa reunustavista vuorista ja pääsimme ensi kertaa todistamaan ne valkohiekkaiset rannat, joita ei näin pohjoisessa yleisesti miellä olevankaan.
Haukkasimme Tully Crossissa sijainneen hotellin terassilla aamupalaksi asukkailta yli jääneitä toasteja ja kahvia varsin huokeasti ja ihmettelimme, että onko se tosiaan aurinko joka siellä välillä pilvien takaa kurkisteli. Paikka oli nimensä mukaisesti risteys, ja öö, no ei oikeastaan mitään muuta. Muutamia erittäin hyväkuntoisia varsin hellyyttäviä olkikattoja oli kyllä ilo ihailla aamukahvia siemaillessa.
Matka Clegganiin sujui varsin helposti, vaikka pari kertaa pienet risteykset Letterfrackin ja määränpään välillä meinasivatkin yllättää, sillä niitä ei varsin karkealla kartallamme näkynyt. Seurasimme harvoja autoja, jotka tuntuivat kaikki ajavan samaan suuntaan ja löysimme Clegganiin. Olimme tunnin verran etuajassa, hätä ei ollut tämän näköinen ja aika kuluikin rattoisasti päivän keiton ja muutaman erittäin hyvin itselleni maistuneen tumman Smithwick's lagerin parissa. Saarelle kulkee postilautta ja turisteja kuskaava Island Discovery, joka olikin varsin täynnä väkeä. Väenpaljoutta selitti seuraavana päivänä saarella olleet häät, joihin osa vieraista olikin tullut jo edeltävänä päivänä.
Karautimme pyörät saatuamme karkuun majapaikkoja kohti uhkaavasti marssivia ja muuten vaan saarelle päiväksi hihhuloimaan tulleita immeisiä. Suunnaksi otimme Inisbofin hostellin, josta saimmekin yhdet viimeisistä paikoista. Asetuttuamme ehkä maailman chilleimpään paikkaan emme antaneet ihanaisen raukeuden tarttua vaan poistimme respasta saaren kartan sekä kasvan vinkkejä saaren kiertämiseen.
Reippailimme saaren ympäri osittain pyörillä ja osittain kävellen, parituntinen lenkki oli erittäin kannattava valinta. Sää olikin saarella mitä mainioin ja saari mitä kaunein. Vehreää ja tietöntä lampaiden laidunta riitti ja erikoisuuksina löytyi jänniä reikiä kalliossa (blowhole) joista vissiinkin kovalla merenkäynnillä voisi purskahdella hienoja vesipatsaita. Harmiksemme alueella majaileva hyljeyhdyskunta oli piilottelemassa eikä ollut tullut kiville lämmittelemään, vaikka kelin puolesta olisivatkin voineet. Muuta mielenkiintoista oli pahamaineisen setä Cromwellin linnake saaren sataman sisäänkäynnillä sekä mm. piraattikuningatar Grace O'Malleyn linnakkeen jämät. Saarella ei tainnut olla yhtään puuta, mutta vastapainoksi löytyi mm. turkoosia vettä ja valkoista hiekkarantaa.
Päivän reippailu päättyi muutamiin huurteisiin, hyvään loheen Day's hotellissa, joka oli hostelliamme vastapäätä sekä rauhalliseen hengailuun hostellin veranalla. Inishbofin, eli paikallisittain Inish bo finne, valkoisen lehmän saari jäi mieleeni yhtenä reissun selkeistä kohokohdista. Saaren hostelli oli ehdottomasti tunnelmaltaan paras missä olen koskaan käynyt, tunnelma oli aivan tolkuttoman raukea ja unelias. Vaikka maailma olisi vajonnut ympäröivään mereen niin täällä se tuskin olisi pahemmin haitannut. Kuinka rauhallisuutta korostankin, niin se oli toki meidän osamme tässä sopassa. Inishbofin on myös tunnettu varsin kosteista ja pitkistä illoista, joita ei poliisit hiljennä sillä heitä ei ole. Tänään oli torstai, mutta Day's barissa sataman tuntumassa se ei näyttänyt ainakaan menoa juuri haittaavan, mitä nyt nopealla visiitillä pystyi päättelemään. Hostellillakin toki hipit soittivat kitaraa ja joivat punkkua, mutta se ei kauhean reteää ollut. Mahtava paikka, jota en voi muuta kuin suositella lämpimästi kaikille alueella liikkuville.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti