Northeaster

This Easter we managed to head back to ski northern Norway after few quiet years. At first it seemed that the week will include a lot of drinking as weather forecast predicted rain and fog but it seems that the weather in Norway doesn't always turn for worse.


Snow depth at Sjufellet was around 300 cm



Our second lap to the treeline took only 35 minutes



Kneedeep trailbraking at Sørfjelltinden



Synchroskinning looks better with 2 more happy campers



Kaisa on our first lap through the trees



Aku on the same run



Lonely tree on way up Rissavarri



Aku carving the first tracks



By far the coolest view I've enjoyed



Mikko presenting Kåfjord and Lyngen alps



Our last day took us up Vassecohkka in Sweden

Lifting the curse

At Wednesday it was time for me to board an Austrian Arrow bound away from the mountains, same time knowing that tomorrow it would start to snow again. Still I feel fortunate as I was once again able to experience something unforgettable. All you friends, future and present ones, enjoy your time!

One of those moments

Dear 2011

Some weeks ago I got rather bored with Facebook after adding the first photos of this ski season. It just did not feel the right place to be posting photos. Hopefully this way I am able to share some thoughts with the shots better when I don't have to filter the content for the masses.

This seasons main trip brought me back to Innsbruck, Austria where I spent my first season of skiing ever in 2008-2009. The past three weeks have brought back tons of good memories and given a lot more for the future.

Here come my past three weeks in pictures. Where I am pictured, credits go to Kaisa.


After taking a peek of Schlick 2000


Enjoying the turns earned at Gaiskogel


Exit light, enter night


Kaisa cruising down to Grinzens


Got shot on my way to Grinzens


One more step back. Bitte. No? Pffft!


From a search for anything softer than granite


Powder surprise


With a bit of sunshine sprinkled all over


Wanderland


Spooky afternoon mist


Childminded Finns and their rodel-fetish...

Videoeditointia

Palasin maan pinnalle viikko takaperin ja tässä viikonlopun pimeinä hetkinä päätin hieman katsoa millaista se videoeditointi oikein on. Kiitoksia vaan kaikille palikka-tutoriaaleja tehneille. Tämä on siis pätkä, jonka materiaalina oli meidän kypäräkameraotokset. Krediitteinä kiitokset Icemanille kamerasta.

Enjoy.

Japan 2010 helmetcam compilation from Kalle Karikoski on Vimeo.

Excellent day to traverse

Sääennuste lupasi täksi päiväksi pientä lumisadetta koko päiväksi. Siksi hieman yllätyin kun syystä tai toisesta taivas repesi ja aurinko paistoi lähes koko päivän. Sunnuntai toi myös muutakin kummallista mukanaan, ihmisiä. En ole nähnyt keskuksessa vielä tähän päivään mennessä oikeasti edes hissijonoja, mutta tänään kaksi keskimmäistä hissiä olivat aivan totaalisen tukossa. Molemmissa meitä tervehti sadan metrin jonot. Päivä meni siis ihan traversaamiseksi, mutta pari hyvää käännöstäkin mahtui mukaan. Tässä pari niistä.

Ville lanailee, olisipa osunut aavistuksen myöhemmin


Ville sukeltaa..


.. ja nousee pintaan


Ville ja pala taivasta


Kaisa tykittää..


.. ja pöllyttää putikkaa ..


.. ja tekee välillä mutkiakin.

Lars

My camera just loves this boy from Bozeman! He rules! Check more of him at http://larsisskiing.blogspot.com.

Liikaa lunta?

Eilen illalla erinomaisen laskupäivän jälkeen hekumoitiin joukolla kun sääennuste lupasi 40cm uutta lunta edellisen päivän 40cm päälle. Hieman siinä joku pessimisti mietti, että onkohan sitä sitten ihan liikaa?

Aamulla puuteristressin aisti heti kun sai silmät auki seitsemän aikaan. Olin nukkunut pisimpään ja keittiössä oli tungosta kuin ruotsinlaivan taxfreessa. Kävin aamupissalla ja sitten alkoi itseäkin epäilyttämään tuleva päivä. Puheenaiheena oli varoittelut huonoista oloista. Happo One olisi ainoa keskus, joka olisi auki ja laskijoita varoitettiin tukehtumisvaarasta kaatuessa. Onkohan mikään hissi edes auki? Mietittiin, että jäädään kotiin nukkumaan ja vältytään liian vaikeilta päätöksiltä.

Noh, pari leipää muurahaispesässä valmiiksi, naamariin ja sitten kamoja keräämään. Pitäähän sen liika lumimäärä nähdä, kumminkin kausikorttikin on taskussa. Vuorelle päästessä nähtiin, että lunta on tullut reilusti. Kaikki vanhat jäljet ovat kadonneet ja tuuli on suhteellisen kova. Hissi ylemmäksi ja tuuli ei ulvonut säälittävästi vaan jyrisi kuin koski. Tuolihissit kävivät lähellä hissitolppia heiluessaan.

Onkohan nyt päässyt käymään niin, että lunta on vain liikaa?

Palaveerattiin. Noh, kokeillaan nyt kerta. Suksen kärjet alamäkeen ja..


Ville


Tomppa


Ari

Ei. Lunta ei todellakaan ollut liikaa. Juuri sopivasti.

Lumisade jatkuu..

Happoa laskuhimoihin

Jos seuraa, mitä laskupaikoista kirjoitellaan, niin viimeaikojen suuri hehkutuksen kohde on ollut Japani. Lunta tulee kuulemma ihan tolkuttoman paljon, se on pehmeää kuin sametti ja paikallisia ei paljon kiinnosta muut kuin hoidetut rinteet. Itse olin suhteellisen skeptinen kaiken hypen suhteen - on vain eksoottisessa kohteessa nautittu puuteri sekottanut mittasuhteet. Olen nyt ollut 2 viikkoa Japanissa ja elämä hymyilee - täällä asiat ovat kuin ovatkin erittäin hyvin alamäessä viihtyville.

Saavuttuamme lunta tuprutteli tasaisen tehokkaasti 40cm/päivä 4 päivän ajan ja oli siinä kyllä aikasta ihmeissään. Ensimmäiseksi poistettiin kausarit Happo Onen keskukseen, ongelmia kuvien ja raha-automaattien kanssa ja ties missä, mutta ensimmäiset käännökset tehtiin kymmenen aikaan ja ala-asemalla olin jo unohtanut kolmen tunnin rumban kortin saamiseksi.

Kaikki ensimmäiset päivät laskettiin uskomattoman hyvää metsälaskua. Lunta lensi käännöksien lomassa pään yli vielä viikko sateiden jälkeen. Aurinko esittäytyi viimeisen kolmen päivän aikana ja pääsimme laskemaan isompia, avoimempia linjoja, jotka ovat erittäin helposti saavutettavissa ja ovat aivan loistavaa shittiä! Väärin oli ainoastaan luulla, että paikallisia ei rinteiden ulkopuolella näkyisi. Kilpailua todella on, mutta ei onneksi liikaa ja tilaa on kaikille, vaikka tekisikin hieman isompaa käännöstä.

Ville parrasvaloissa

Patrick metsällä

Kalle metsällä (kuva Patrick)

Reissu on ollut tähän mennessä jo aivan mahtava elämys. Kaupunkeja kahlanneet kaverini olivat kehuneet japanilaisia erittäin ystävällisiksi ja koko maata erittäin toimivaksi kokonaisuudeksi.

Tämä osottautui todeksi heti lentokentällä, jossa työntekijät juoksivat paikasta toiseen ja hymyilivät ja kumartelivat minkä ehtivät. Homma toimi erittäin hyvin. Muutenkin valtava kielimuuri on osoittautunut suhteellisen mitättömäksi esteeksi. Erityisen siisti juttu on ollut majapaikkamme, Hakuba Powder Lodge. Paikka on täynnä ystävällisiä ja erityisesti mukavia samanhenkisiä sankareita, joiden kanssa aika kuluu hyvin. Ensimmäistä kertaa itselleni on tullut fiilis, jota moni kaveri on selittänyt joistain muista paikoista. Itse majapaikan fiilis on jo niin hyvä, että paikkaan tahtoo takaisin viimeistään ensi vuonna.

Kirstine ta(i)kametsissä

Ville takamaaston isommilla linjoilla

Kirstine metsän lumoissa

Kaisa tutkimassa paikallista metsää

Taivas oksentaa juuri nyt lunta täydellä teholla, huomisesta tulee hyvä päivä. Taas kerran.

Heroes and villains

Tarina särjistä

Särki on hauen ohella kala, mutta särki on myös moni varuste, joka kokee ekstensiivistä käyttöä. En olisi uskonut miten paljon rahaa on kauden aikana kulunut siihen, että kaikki kamat vaan hajoaa. Eräs kaveri ihmetteli Porvarimatkalla, mikä ihme siinä on muilla, kun hänen isoisänsä Airwalk-lauta palvelee hänen tarpeitaan edelleen yhtä vanhojen laskuvaatteiden kanssa. Kun laskupäiviä on nyt minulla kertynyt tälle kaudelle 83 alkaa olemaan mitä kummallisemmat asiat aika entistä. Sukst lahoavat käsiin, sukat ovat puhki, monojen remmit ei pysy kiinni kun tarrapinta on kulunut pois, hanskat on täynnä reikiä, repun soljet ovat osissa..

Vika tuskin on siinä, että kaikki kamat olisivat Prisman alekorista. Ainakin suurinta osaa kamoista koristaa joku tosi pätevä merkki. Asia kannattaa todellakin huomioida, miettiessään omaa budjettiaan pidemmille reissuille. Rikki olevia varusteita on vain ikävä käyttää ja parhaimmillaan niiden ansiosta saa päivänsä pilalle. Pahimmillaan aiheuttaa aiheettomia vaaratilanteita itselleen tai muille.

Myönnettäköön tosin, että en ole kuullut vielä todistettavasti kenenkään saaneen pelkästään uloimman kuoren rinnassa koreilevan merkin avustuksella. Myönnettäköön myös, etten tunne ketään, jolla rinnassa lukisi Arc'teryx..

Laskukauden vedellessä viimeisiään laitetaan muutama kesäinen kuva. Täällä meinaan tosiaan kevät tuntui puuttuvan välistä kokonaan. Päivät kuluivat kevätaikaan mäessä suhteellisen talvisissa merkeissä ja hiihtokeskusten pikkuhiljaa suljettua olikin kaupunkiin hiipinyt salakavalasti +25 -kelit. En erityisesti valita.